Suomen mestari oli kaukana tasostaan, mutta sekin riitti WP 35:lle.

Vuoden ensimmäinen Bandyliigan ottelu Kämärillä oli kahden tuhlaajapojan kamppailu, jossa Helsingin IFK oli kuitenkin tarkempi luvuin 1-5 (1-3).

WP 35:n suoritus oli yksi kauden parhaista, ellei juuri sellainen, mutta tällä kertaa sitä laski heikko viimeistely. Varamiehinen HIFK tarjosi varkautelaisille paikkoja, joiden hyödyntäjiksi isännistä ei kuitenkaan ollut.

Sen sijaan HIFK loi tilanteita, mutta ei sekään terävimmän kärjen Lauri Söderströmin parannellessa polveaan yltänyt huimiin tehoihin.

Ottelun ratkaisijaksi nousi kentän kokeneimpiin kuulunut Mika Mutikainen, joka ensijaksolla käänsi kahdella erikoistilannemaalillaan isäntien johdon vieraiden eduksi ja iski toisella taululle päätösluvut.

Kenttäpelissä hyvin mukana ollut kotijoukkue siirtyi 12. minuutilla 1-0 johtoon Juhani Heinosen vapauttaessa Joel Sundströmin komealla syötöllään nokakkain HIFK:n maalia vartioineen Aimo Vainion kanssa.

Keltapaitojen maalitykki ei erehtynyt ja niin kotijoukkue pääsi tuulettamaan yllätysjohtoa.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Mutikainen hyödynsi joukkueensa toisen kulman tasoittaen ottelun ja vajaa kymppi siitä pääsi HIFK-dynamo kokeilemaan rankkaria, jossa ei myöskään erehtynyt.

Jakson loppupuolella vapautti Janne Hauska erinomaisella pystysyötöllä Tomi Tastenin puolestaan nokakkain Ari-Pekka Ahon kanssa, eikä kentän parhaaksi nousseella veskarilla ollut muuta tehtävää kuin poimia pallo repustaan.

Avausjaksolla kotijoukkue sai neljä kulmaa vieraiden viittä vastaan niissä kuitenkaan onnistumatta.

Toisella isäntien toimesta nähtiin vielä avausjaksoakin suurempaa tuhlailua.

55. minuutilla Aho torjui Aku Ojasen lähentelyn, mutta pallo pomppi Tomi Tastenille, joka teki vastapallosta vieraille 1-4 johdon.

WP 35 sai rankkarin ja pääsi yrittämään siinä vaiheessa ansaitsemaansa kavennusta, mutta Sundström löi pallon ohi maalin.

Vajaa vartti ennen päätöstä Mutikainen tälläsi päivän kolmantensa ja se oli siinä.

HIFK ansaitsi voittonsa ja Aho piti lukemat siedettävinä. Kun näin oli, niin olisi voinut toivoa isänniltäkin enemmän onnistumisia, kun paikkoja kuitenkin aukeni.

Jakson viisi kulmaakaan eivät tulosta tuottaneet ja valmentaja Juha Järveläinen sai syystäkin harmiteltavaa.

– Ei ottelua voi voittaa, jos tuhlataan tuollainen määrä maalitilanteita. Yleisilmeemme oli kuitenkin hyvä, aivan eri luokkaan kuin tapanina Jyväskylässä. Ainoastaan toisen jakson alkuun näytti, että jalkamme jäivät pukukoppiin, mutta loppua kohden peli koheni silloinkin, ensijakson osalta erittäin tyytyväiseltä vaikuttanut luotsi tuumi.

Ahon torjunnoilla olisi voitu pohjustaa tiukempikin vääntö.

– Meidän hyökkääjämme tekivät hänestä tähden. Olimme tehottomia, mutta WP 35 oli selvästi parempi, mitä ennen ottelua arvelin, vieraiden valmentaja Ari Kukkonen totesi.

Ahon ohella varkautelaisten parhaimmistoa olivat Jukka-Pekka Hoffren vahvasti nousseena liberona, sivutukena kokeillut Iiro Karppinen ja keskikentän Lasse Karppinen. Niko Herranen palasi pakiksi, paikalle, jossa liigaura alkoi ja suoritus oli myös hyvä.

Suurimmat ongelmat olivat yläkerrassa, kun lyönnit tahtoivat mennä jatkuvasti ohi maalin.

Ensi viikonloppuna WP 35:ttä koetellaan kahdelta taholta, kun lauantaina Kämärille saapuu Narukerä ja sunnuntaina on edessä matka HIFK:n evakkokentälle Oulunkylään.

– Mieluummin pelaisimme Kalliossa, se on meidän kotikenttä, mutta uuden FIFA:n hyväksymän tekonurmen päälle jää ei oikein tahdo jäätyä ja näin olemme joutuneet kolkkoon Oulunkylään, jonne emme saa läheskään sitä yleisömäärää, joka Kallioon tulisi, Kukkonen harmitteli.