Jälleen on se aika vuodesta, kun on syytä ryhtyä pohtimaan eri joukkueiden voimasuhteita Bandyliigan runkosarjassa. Tällä kertaa tilanne on melko erikoinen aiempiin kausiin nähden, sillä selkeää ennakkosuosikkia on vaikea nimetä.
Veikkaus runkosarjan loppusijoituksista:
1. OLS, Oulu: Keltasinisten arvoa nostavat ennestään hyvään rosteriin hankitut maajoukkuemaalivahti Pertti Virtanen, sekä Botniasta hankittu Eemi Dolk. Viime kauden lähes kokonaan loukkaantumisten takia missannut Jarmo Mällinen on varmasti jälleen kovassa vedossa ja maalinteosta huolehtii ainakin Samuli Koivuniemi, jonka lyönnit tulevat heiluttamaan maaliverkkoja useita kertoja kaudella 2013 – 2014.

2. JPS, Jyväskylä: Joko on Jipsin aika nousta Suomen terävimmälle huipulle? Ainekset menestykseen ovat viimeistään nyt kunnossa, siitä pitävät huolen tehopelaajat Mikko Rytkönen ja Santeri Laitinen, sekä keskikentän Ville Utti ja Anssi Hänninen. Melko erikoista, että Jyväskylään on oikeastaan vuodessa tai parissa saatu niin paljon kovanluokan pelaajia, että seuran omien junioreiden nousu edustukseen ei olekaan enää itsestäänselvyys. Miika Putkosen, Tuukka Penttisen ja muiden omien junnujen peliaika saattaa ajoittain olla kortilla. Penkin päässä häärivä Esko Tammilehto on varmasti oikea mies luotsaamaan JPS:n keväällä ensimmäiseen SM-mitaliin. Mitalin väri on vain arvoitus, mutta voisin oikeastaan luvata sellaisen punapaidoille kauden päätteeksi.

3. HIFK, Helsinki: Alkaako punakone hyytyä? Vastaus on: kukaan ei tiedä. Suomen Cupissa joukkue ei pystynyt varsinaisiin huippusuorituksiin vaan nyhräsi melko mitäänsanomatonta peliä. Eniten joukkueesta erottuivat Aku Ojanen ja JPS:sta napattu Joni Vuopio. Vuopio on kiinnostava pelaaja, joka on pyöritellyt allekirjoittaneenkin kymmeniä kertoja solmuun junnuvuosina. Välissä näytti kuitenkin siltä, että mies on taantumaan päin, mutta Suomen Cup osoitti, että ”Vupi” tulee luultavasti olemaan yksi HIFK:n johtavia pelaajia. Lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että HIFK on joka tapauksessa yksi liigan kovimmista joukkueista. Jo Stadin Kingien maine ja kotiyleisö ovat sellainen pelote maakuntajoukkueille, että alta pois. Bragulle mennessä tulee olo, että kunpa sieltä selviäisi suht ehjänä takaisin kotiin. Vaikka asiaa voi selitellä, niin näin se vain menee, se on fakta.

4. Akilles, Porvoo: Vihreäpaitaisen Akilleksen menestystä on nyt odoteltu useamman kauden ajan. Joukkueen materiaali on ollut kunnossa jo pitkään, mutta mitään ei ole oikeastaan tapahtunut. Tänä vuonna on jälleen uuden yrityksen aika Rasmus Lindqvistin ja Jukka Loukkolan johdolla. Akilles aloittaa runkosarjan WP 35:n vieraana Kämärillä lauantaina 24.11. Olisiko vahvistunut varkautelaisryhmä yllätysvalmis kotonaan? Suomen Cupissa pirteästi esiintynyt Akilles tulee olemaan kauden positiivisia yllättäjiä, ainakin toivottavasti. Kellään tuskin on mitään sitä vastaan, että porvoolaiset menestyisivät pitkän tauon jälkeen.

5. Kampparit, Mikkeli: Rahaa tulee Sveitsistä enemmän kuin sitä ehditään käyttää, mutta tämä ei ole näkynyt peliesityksissä toivotulla tavalla. Kampparit on ollut harjoitusotteluiden suurimpia pettymyksiä. Joonas Kakriainen on loukkaantuneena sivussa ja parin muun pelaajan terveystilanne on pienimuotoinen kysymysmerkki. WP 35:n kanssa Haaparannalla 2-2 – tasapelin, ja Lappeenrannassa 1-6 – tappion kärsineet mikkeliläiset varmasti parantavat kauden edetessä, mutta joko Mustien dynastia alkaa kaatua ennen kuin se edes kunnolla luotiin? Toivottavasti WP pystyy haastamaan Kampparit toden teolla runkosarjassa, niin saadaan kunnon tunnelma sekä Hänskiin, että Kämärille.

6. Narukerä, Pori: Narukerältä voidaan odottaa paljon, mutta porilaiset kuuluvat ehdottomasti sarjan suurimpiin mysteereihin. Materiaali ja nimilista on kyllä vaikuttavaa luettavaa, mutta toimiiko peli käytännössä? Ainakin Suomen Cup oli Kerän osalta melkoista pelailua ja kyseessä oli turnauksen tylsin joukkue. Joukkueen ykköstykiltä Tomi Mustoselta vaaditaan onnistumisia pelistä toiseen, muuten voi olla aika hiljaista. Olli Ruotsalainen on hyvänä päivänä kova liigatason maalintekijä, mutta hyviä päiviä pitäisi sattua hieman useammin. Maalivahtikaksikkoon Rintala – Taramaa Kerä ei kaadu.

7. WP 35, Varkaus: Keltamustien lasien läpi asiaa pohdiskeltuani 7. sija on rakkaalle Wepsille realistinen arvio. Jorma Saastamoisen ja Pertti Koposen yhteistyö valmennuksessa toimii hyvin ja uusi pelitapa on tuonut jotain ajatusta WP:n peliin. Pelaajien parempi roolitus on oikeastaan aiemmilla kausilla puuttunut. Karppisen veljeksiltä odotetaan paljon ja lisäksi Joni Kauhasen ja Jukka-Pekka Hoffrenin suoritukset määrittelevät pitkälti keltapaitojen kauden suunnan. Venäjältä Sami Laakkosen kautta hankittu Stanislav Klyushanov osoitti Suomen Cupissa olevansa selkeä vahvistus. Onneksi näin, sillä viiden vuoden takaista kolmen venäläispelaajan katastrofia ei haluta uusia. Maalissa A-P Aholta vaaditaan muutamia gamesavereita kauden aikana, jotta WP saa raavittua tarvittavat sarjapisteet kasaan. Jimi Heinonen on sivussa ainakin tammikuuhun asti selkävamman vuoksi ja pelaaminen loppukaudenkin osalta on epävarmaa.

8. Veiterä, Lappeenranta: Veiterällä oli joitakin vuosia aikaa rakentaa huppujoukkue, jolla otettaisiin SM-mitaleita vuodesta toiseen. Haaveet kuitenkin niin sanotusti kaatuivat ja nyt joukkue joutuu lähtemään huonommista lähtökohdista alkavaan kauteen. Veiterästä viimeisen parin vuoden aikana lähteneiden pelaajien lista on lappeenrantalaisten kannalta surullista luettavaa: Tero Määttälä, Ville Utti, Valtteri Hauska… Tilalle on nostettu seuran omia junioreita, jotka pelasivat Suomen Cupissa melko isossa roolissa. Kokeneet Miikka Tujula ja Sakke Haapiainen pitävät playoff-haaveet elossa ja Venäjän raja on pelottavan lähellä. Koskaan ei tiedä milloin Veiterään eksyy rajan takaa kovia vahvistuksia.

9. ToPV, Tornio: Pohjoisen pojat ovat jälleen vaikeassa tilanteessa. 2000-luvun alun menestysvuosista voidaan haaveilla samaan tapaan kuin Varkaudessa kultaisesta 90-luvusta. HT-BandyCupissa joukkueesta jäi päälimmäisenä mieleen Harri Hiukan melkoisen kovat lyönnit. Jokainen voi varmasti myöntää, että pelottaa olla muurissa, kun Hiukka asettuu ampumaan kulmaa tai vaparia. Vanhat konnat Jari Vaattovaara ja Igor Zolotarev ovat todellakin vanhoja, mutta joukkue on silti pappaosastonsa varassa. Aleksei Selivanov kuulostaa mielenkiintoiselta nimeltä, joten kannattaa varmaankin seurata häntä, jos eksyy katsomaan ToPv:n peliä.

10. Botnia, Helsinki: Esa Määtän suojateille jäi valitettavasti paikka ennakon jumbosijalla. Helsinkiläisten pelaaminen ei juuri sykähdyttänyt Suomen Cupissa, eikä joukkue ole saanut merkittäviä vahvistuksia täksi kaudeksi. Määtän veljekset Teemu, Tuomas, ja Tommi ovat isossa roolissa runkosarjassa ja Botnia on varmasti ärsyttävä vastustaja monelle keskikastin tai häntäpään joukkueelle. Saattaa vaikka nousta pudotuspeleihin, kuka tietää. Kuten aiemmin todettua, allekirjoittanut heittelee vain hieman spekulaatiota ilmoille. Botniasta mainittakoon vielä varkautelaislähtöinen Tomi Herranen, jonka otteita on aina mukava seurata Kämärillä.

© Jokke Jokinen